Kausi avattu

Ai, että mikä kausi? No pikkujoulusellainen tietenkin. Eilen oli firman juhlat ja mukavaahan se oli. Loppuilta meni kuitenkin ihan omassa kaveripiirissä kokeilemassa kaupungin uutta menopaikkaa. Hyvä ilta en voi muuta sanoa.

Musiikki on muuten jännä juttu. Sitä kaipaa silloin kun pitäisi päästä juhlafiilikseen, mutta sitten varsinkin siellä juhlapaikassa se voi olla haitaksi kun pitäisi jutellakkin ja olla sosiaalinen. Ensin kaikki valittaa kuorona siitä, ettei löydy ääntä ja sitten ihmetellään miksi sitä ääntä on jo liikaa ja aamulla omasta äänestä on jäljellä vain ohut sointu.

Lisäksi en tiedä mistä johtuu, että ainakin itseni osalta haukottelu tulee väistämättä osaksi iltaa (tai yötä oikeastaan). Onhan se epäkohteliasta haukotella samalla kun joku kertoo viihdyttävää juttua, mutta kyllä se tuntuu tyhmälle haukotella suu kiinni. Tosin useimmin kyllä yritän haukotella jotenkin huomaamattomasti, ja vaikka itsestäni tuntuuu mestarilta siinä asiassa, niin kyllä vaan kommenttia kuuluu. Onneksi kaverit tietää, etten mitään pahaa tarkoita.

Oli muuten aika paljon kansaa liikkeellä. En tiedä johtuiko se uudesta paikasta vai siitä, että nyt oli aika yleinen pikkujouluviikonloppu, että oli aika laajalla skaalalla porukkaa torilla vaeltelemassa. Itsestäni on kiva käydä yöelämässä silloin tällöin, mutta en saa kyllä mitään suurempia kicksejä siitä. Ei silleen, että joka ilta pitäisi olla menossa.

Ylen Areena petti taas. Tai siis kyllä se hommansa hoitaa, mutta tuskallisesti ja niin hitaanlaisesti. Ärsyttää. Vähän haluais sivistää itseään viikon aikana tulleilla ohjelmilla, mitä ei ole jaksanut valveilla odottaa, niin eipäs kun "Pieni hetki" vaan. Argh. Onneksi oli edes karkkipussi vieressä niin lohdutti vähän.

Ennakkoluuloja

Pelottaa myöntää, varsinkin näin suomalaisena, että minulla on jokin päähän piintymä stereotypioista. Se, että olen suomalainen liittyy asiaan siten, että olen stereotyyppinen siinä mielessä, että rakastan lukea kaikkea mitä Suomesta uskotaan ja luullaan.

Tykkään yleensä bongata esimerkiksi mainoksista naisten ja miesten välisiä piilossa olevia ennakkoluuloja. Ne saavat minut äkkiä hiiltyneeksi, mutta samalla jotenkin salaa pidän siitä, kuinka stereotypiota käytetään. Siis en tarkoita, että ne olisi hyviä tai faktoja, mutta jotain niissä on, että tykkään vihata niitä. Yksi mainos ärsyttää tällä hetkellä enemmän kuin moni muu yhteensä:

Niin laittakaa vain tytölle kaunis ja taiteellinen unelma, ja pojalle tiedettä. Eikö oikeesti olisi voitu vaikka laittaa molemmat innostumaan kummastakin, tai olla jopa uhkarohkea ja kääntää odotukset? Niin no tämä on niin "normaali" perhe, ettei normaalimmaksi enää pääse: Kaksi lasta (tyttö ja poika), isä ja äiti ja iskä tietenkin on se kuski tässä. Kotona varmaan odottelee koira (kultainennoutaja) ja se koti on tietenkin omakotitalo lähiöalueella. Ollaanpa sitä nyt niin varovaisia, Toyota.

Mutta kun puhutaan maista ja valtioista niin kaikki on vain viihdyttävää. Sain kaverilta vinkin Facebookissa eräästä sarjakuvasta ja olen ollut siihen ihan koukussa muutaman päivän. Siinä keskitytään pääasiassa Tanskan, Norjan ja Ruotsin touhuiluihin, mutta muutkin pohjoismaat ja maailmakin saavat välillä osansa. Klikkaamalla tätä linkkiä pääsee sivuille ja lukemaan esimmäisenä mahtavan tarinan tämän vuoden Euroviisuista ja siitä kuinka siinä kävikään. Aivan parhautta!

Lisäksi tiedän, että on olemassa kirjoja (humoristisia sellaisia) aiheesta, mutta vaikka olen ollut innostunut niiden tultua markkinoille, niin surkea nimimuistini ei voi edes sen vertaa auttaa, että edes nimen osa muistuisi. Taisi olla brittiläinen... ehkä. No en tiedä olisinko niin innostunut nyt tästä, mutta saapahan naureskella ja sehän se tiettävästi lisää niitä elinvuosia :D


LISÄYS:  Tämä uutinen antaa vielä enemmän aihetta ärsyyntyä tuosta ylhäällä olevasta automainoksesta: Keski-ikainen mies ei olekaan tavallisin autonostaja