Sataa sataa ropisee

En muista drinkkien nimiä, sorry

Joo, niin  vain se kesä meni. Mitä jäi mieleen? Onneksi sentään jotain muutakin mahtui kesään kuin vain luurit korvissa istumista työpisteellä ratkaisten ihmisten ongelmia. Tänä vuonna sain jopa kahden päivän virallisen kesäloman! Ensimmäinen ikinä! Sen fiilistelin turisteillessa Helsingissä hyvän oppaan seurassa.

Suomenlinna tuli nähtyä ja oli mahtavaa kerrankin Suomen auringon alla syödä eväitä ja kuunnella aaltojen liplatusta. Pehmiskin oli jotenkin erinomaisen hyvää tuolloin. Sade tietenkin yllätti myös, mutta ei se mun kesälomaa suuremmin haitannut.

Oli myös tavoitteena yrittää päästä Rocktailsin drinkkilista läpi, mutta valitettavasti siinä ei tullut nyt onnistumista. Täytyy siis jatkaa näin syksyyn ja talveen. Löysin kuitenkin tämän hetken lempparin. Se on tuo isompi tuosta kuvasta :D

Toki sitä on tullut myös pelattua, vaikka ei niin paljoa. Star Wars the Old Republic on oikeastaan ollut se kesän peli. Vieläkin toki jatkuu, mutta suurin peli-into oli tuossa kuukausi tai pari sitten. Muita mainittavia ei ole oikeastaan ollut, ellei laske noita nopalla pelattavia pelejä...

Uuden mahtavan minisarjan löysin myös That Guy With the Glasses -sivuston inspiroimana. Dr. Horrible's Sing-Along Blog veti jalat alta ja vei mukanaan. Nyt on DVD ja CD hommattu Amazonin kautta (mun vakikauppa). Laitan tähän mun kesän lempikappaleen, sillä tämän avulla jaksoin aamuisin töissä...

Nyt sitten kohti uusia haasteita! Saas nähdä mitä syksy ja talvi tuo tullessaan...

Se on kesä nyt!

Kesä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja aurinkoakin on saanut ihastella. Tänään viettelin vapaapäivää meren äärellä jäätelöä syöden ja ulapalle tuijotellen ja pilviä ihmetellen. On se vaan ihanaa kun on kesä!

Sadepäiviä ja laiskoja iltoja varten ostin itselleni vihdoin Xbox 360 -konsolin Kinect -tunnistimella. Samalla mukaan tarttui Star Wars kinect -peli ja täytyy myöntää, että ensimmäisen viikonlopun jälkeen oli käden huitomisesta kipeät ja viikonlopun vaatteet olivat hikiset. Hyvä kuntomuoto siis! Ainoa asia mikä tuossa Star Wars -pelissä häiritsee on se, että se on puhuttu suomeksi! Alkujärkytys oli melkoinen ja aikani yritin etsiä asetuksista kohtaa missä kielen voisi vaihtaa. Ei ollut mahdollista. Olin kyllä vähän järkyttynyt pitkään ja olen edelleen. Onko Kinect tarkoitettu sittenkin vain lapsille, vai meinaako Suomen Lucas-päättäjät ettei tätä Star Warsia enää kukaan aikuinen jaksa?! Mutta siis hauska peli, vaikkakin monta asiaa on siinä hieeeman pielessä. En voi suositella kuin "kieli poskella" pelaamiseen.

Alkuinnostuksen mentyä liiketunnistimeen olen sittemmin istunut sohvalla ohjain kädessä hakkaamassa Locusteja Gears of Warin ekassa pelissä.  Ostin täkäläisestä pelikaupasta sen käytettynä ja minulla on uusi missio. Entinen oli siis tuohon Avengers leffaan liityvä tavoite, mutta nyt minun on tarkoitus saada pelattua itse iki-omalla konsolilla Gearsin kaikki pelit läpi ennen kuin ensi vuonna ilmestyy neljäs osa tähän saagaan. Sitä odotellessa!

Marcus sahaushommissa

Leffaankin vois taas mennä. Vähän houkuttelis käydä katsomassa tuo Lumikki ja metsästäjä. Jännä olis nähdä mitä potkua on saatu vanhaan tarinaan aikaiseksi. Voi olla hyvä tai superhuono. Toinen minkä vois käydä katsomassa tietyy on uusin MIB -leffa, mutta ei nyt mitään suuria tunteita ole sitä kohtaan. Se on varmaan ihan viihdyttävä, mutta isomman potin vois ehkä saada irti kuitenkin tuosta Lumikki-filmistä..

Elokuvateatterissa nähtyä

Olen nyt lyhyen ajan sisällä käynyt katsomassa kaksi kovin erilaista, mutta kumpikin omalla tavallaan mahtavaa elokuvaa.

Ennen kuin menen itse filmeihin niin tahdon tähän vielä sanoa, että elokuvateatteri on ainakin minulle jotain extrahyvää, mistä voin maksaa vähän rahaa ja vaivaakin. Siis ylipäänsä kun menen teatteriin asti niin olen aina perehtynyt siihen mitä menen katsomaan, enkä koskaan osta niin sanotusti sikaa säkissä. En voi ymmärtää niitä, jotka eivät tiedä mitä menevät katsomaan. Minusta se on ihan hullua..

Mutta siis ne filmit. Ensimmäisenä näin suomalaista huippuosaamista elokuvassa Iron Sky. Tässä kerrankin suomalainen leffa, mitä voi ihan oikeasti katsoa. Kerrankin suomalainen leffa ilman alastomia ihmisiä, yltiöpäistä kiroilua ja masentavaa ilmapiiriä, missä kaikki joko harrastavat seksiä tai tappavat ihmisiä viinanhuuruisina. Iron Sky oli siis hyvä elokuva, mitä voi aidosti suositella. Juoni nyt ei ollut mikään syvällisin ja yllättävin, mutta täytyy sanoa, että pidin suuresti loppuratkaisusta. Ja siis ihan kannatuksen vuoksikin tätä on pakko mainostaa.

Toinen leffa oli sitten ihan eri universumista. Kävin katsomassa kauan odottamani The Avengers -elokuvan. Olin valmistautunut tähän leffaan katsomalla Iron Man -leffat, Captain American ja Thorin. Olen puhunut tästä aikaisemminkin blogissani ja voin sanoa, että sain siis tavoitteen toteutettua. Edellä mainituista elokuvista pidin eniten ehkä Captain Americasta, mutta olen myös Robert Downie jr fanittaja, joten Iron Manit olivat myös mahtavia. Thor oli kyllä heikoin enkä katsonut aiheelliseksi edes vuokrata Hulk -leffaa. 

The Avengers oli mahtava. Tykkäsin hirveästi ja oli kivaa, että vaivannäköni palkittiin hyvän elokuvan muodossa. Toki elokuva oli juonellisesti tuttua Hollywood-kauraa, mutta täyttä tehoa kuitenkin. Jos olisin kehdannut niin olisin vähän hyppinyt innosta poistuessani salista. Nyt tyydyin vain kävelmään itsevarmasti ja ryhdikkäästi teinilaumojen läpi ulos ja Heseen illalliselle. Oli siis perjantai-ilta ja kaupunki oli täynnä pohjia vetänyttä nuorisoa. Mutta mikään ei haitannut elokuvaelämystä, ei edes vieressä istunut nuoripari, joka kommentoi elokuvan tapahtumia toisilleen puoliääneen. Unohdin jopa, että katsoin 3D-leffaa...

Nämä trailerit ovat olleet aikaisemminkin esillä, mutta sopivat tähän yhteyteen taasen kerran

Viihdettä ja sen sellaista

Maaliskuu meni niin, että korvissa vain suhisi. Leffavuokrailut on nyt jääneet tekemättä, sillä iltaisin on ollut muutakin tekemistä kuin telkun töllääminen. ...Tai ei nyt oikeastaan, onhan sitä tullut töllättyä kyllästymiseen asti 90-luvun sitcom-sarjojen uusintoja. Alkuun Ammu vaan!, Newsradio ja Nanny olivat nostalgian nälkään ihan parasta lääkettä, mutta nyt uusvanhan viehätys on jo vähentynyt. Sarjat ovat vanhenneet ja jotkin asiat, jotka olivat silloin hauskoja eivät enää naurata samalla tavalla. Nyt ehkä kaikista eniten naurattaa se, että se on joskus naurattanut. Noh, viihdettä sekin.

Nyt on mielessä uuden telkkarin viritys. Tai normikanavathan siinä jo ovat, mutta vielä pitäisi kaapelikortti ja töllö saada ymmärtämään toisiaan. Tänään pitäisi käydä kylillä kysymässä välikappaletta, ja sen jälkeen voiskin suunnitella uusien kanavapakettien tilaamista.

Äkkiä tuo uusi telkku istui paikallensa ja otti tilan haltuun. Vanha laatikkotelkkari odottaa komerossa ottajaansa, joka tulee vissiinkin ensi viikolla hakemaan omansa, sillä meikäläisen aikataulu tällä viikolla on vähän haastava sosiaalisen elämän kannalta iltavuoron takia.

Töissäkin alkaa jo ehkä sujumaan. En lupaa mitään, mutta vähän paremmin jo tuntuu menevän. Eilen sain somevalmennuksen ja tänään päivystän chatin ääressä ja luen palstaa. Kivaa uutta juttua tulee ja pikkasen taas jännittää. Mutta siis hyvällä tavalla vaan!

Niin ja tulihan maaliskuussa käytyä kaukomaillakin! Olin viikon New Yorkissa kokemassa kevättä, kun ei täällä paikallisesti sellaista ole vielä tänä vuonna päässyt kokemaan. Oli kyllä mahtireissu ja voin suositella nyt myös Washington DC:ssä käyntiä kaikille sinnepäin lähteville. Se oli kaunis kaupunki ja tuli nähtyä kaikki tärkeimmät maamerkitkin siinä samalla ihastellessa.

Viikon aivopesun jälkeen

Ensimmäinen viikko uutta työtä takana. Näin sunnuntai-illalla on hyvä pohtia, että mitä oikein tapahtui ja mitä muistan menneeltä viikolta. Olin ensinnäkin aidosti unohtanut, miltä tuntuu kun päähän kaadetaan litrakaupalla uutta tietoa. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin uupuneeksi pelkästä aivotyöstä. Samaan aikaan innostus on kuitenkin vain kasvanut ja mikä pahinta, tiedonjano on vain suurentunut. Tätä menoa pääni on joko räjähtänyt tai aivokapasiteetti noussut pykälän ensi viikon jälkeen. Toivon vilpittömästi tuota edellistä vaihtoehtoa.

Uusia ihmisiä on tullut arkeeni myös vähintään tusinan verran. Samalla kun olen opetellut uutta asiaa, niin olen myös tuskallisesti opetellut uusien ihmisten nimiä. Minulla on surkea nimimuisti, mutta tällä kertaa olen aika tyytyväinen itseeni. Ainakin 10 nimeä muistan näin viikon jälkeen, ja se on minulle tosi hyvä tulos.

Ja tämän kaiken lisäksi tiedon kasvaessa minulle on tullut kauhea hinku kaikkeen uuteen. Nyt haluan älypuhelimen, laajakaistan, television, viihdepaketin ja xboxin kinectillä. Huoh, pitäisi varmaan nyt vaan valita mistä sitä aloittaisi. Tai jos nyt vaikka odottaisi edes siihen ekaan palkkaan ennen kuin alkaa hamstraamaan kaikkea kivaa. Tätä tämä vapaaehtoinen aivopesu teettää...

Luovutin

Kävin tänään luovuttamassa verta. En ollut suunnitellut tekeväni mitään sellaista mutta postimiehen mukana tuoma kutsu/pyyntö sai vihdoin liikkeelle. Facebookkini on kyllä täynnä Punaisen Ristin kehoituksia tulla tai mennä luovuttamaan, mutta jotenkin tämä ihan "oikea" lappu kädessä sytytti. Ehkä, koska feissarissa anotaan koko ajan luovuttajia aktivoitumaan niin se on jotenkin turruttanut. Paperikutsu omalla nimellä varustettuna tuntui jotenkin enemmän henkilökohtaiselta ja tarpeelliselta. Mutta sanotaan nyt vaikka, että ihan ystävänpäivän kunniaksi kävin verta antamassa.

Siinä pedillä maatessani mietin mihin katsoisin ja mitä tekisin sen ajan kun verta otetaan. En halua yleensä sitä omaa kättä tuijotella ja tuntuu tunkeilevalta tuijottaa sitä vieressä makaavaa luovuttajaa. Tuolla on kyllä tosi fiksusti laitettu kauniita valokuvia kattoon roikkumaan ja ihmettelen miksei moista ole esim. hammaslääkäreissä. Omalta paikalta tietenkin puuttui juuri tuo kattotaulu ja edelleen tuntui tyhmälle tuijotella muiden tauluja sivusilmällä sillä paljoa ei siinä maatessa neula kädessä huvita liikkua. Hoitajiakaan ei oikein voinut seurata ettei he vain luulisi, että minulla on joku hätä. Myöskään silmiä ei voinut laittaa kiinni samasta syystä. Ja tuskallisinta oli olla tietoinen kaikesta tästä! Ei siis se piikki kädessä haittaa minua yhtään vaan kaikki tämä turha oheinen. Ehkä minussa on joku vika :D

Kävin myös vuokraamossa ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt hinnasta. Kaksi leffaa kahdella eurolla! Ja siis ihan uusia leffoja! Vuokrasin Captain American sillä haluan valmistautua tulevaan Avengers- leffaan katsomalla jokaisen mahdollisen avengerin elokuvan. En ole mikään fanittaja tässä asiassa, mutta hei, tavoitteita pitää olla. Ja tämä tavoite auttaa vähän leffavuokraamon hyllyjen välissä tuskaillessa. Toisena lainasin lastenhyllystä uuden Smurffileffan. Ihan siis siinä tarkoituksessa, että haluan tietää mitä lapsuuden yhdelle lempisarjalle on nyt tehty. Siis ihan sivistysmielessä.

Tämä sattui silmään, ihan oikeasti!

Ärsytti... Voishan sitä tarkistaa minkälaista tekstiä laittaa lehden nettisivujen etusivulle... Jos ei itse niin edes joku.

klikkaa isommaksi

Matkalaukkukuumettako?

Yksi ostos on osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi. Hyvä ja huokea matkalaukku. Olen nyt viikonpäivät yrittänyt löytää kaikinpuolin miellyttävää matkalaukkua ja vaikeutta lisää se, että kriteerit miellyttävään ovat muuttuneet päivittäin, (joskus jopa minuuteittain). Ensin piti olla kova laukku "klik klik"- systeemillä (en tiedä virallista nimeä systeemille, mutta kaikki varmaan arvaavat tästä, että millainen). Sitten kova laukku vetoketjusysteemillä, välillä kävi pehmeä laukku listan ylimpänä kriteerinä, ja nyt palasin kovaan laukkuun. 2-pyöräisen haluaisin, mutta on yllättävän vaikea löytää kovaa matkalaukkua "vain" kahdella pyörällä. Lisäksi laukun kokokin on vaihdellut. Ensin halusin supersuuren, mutta sitten rupesin miettimään laukkujen painoja ja nyt haluaisin pelkän suuren. Siis sellaisen normaalin ison kovan kaksipyöräisen "ei-missään nimessä-mustan" vetoketjullisen matkalaukun. Ja eikun sitten neljättä kertaa kaupoille. Ehkä tämä flunssa ja heikohko olotila sumentaa lopullisia kriteerejä niin, että saisin vihdoin ja viimein ostettua jotain.

Voisin ostaa samalla inkivääriä ja kokeilla vanhaa vanhaa flunssankarkoituskeinoa hunajan kanssa. Ah, mitä kaikkea ihmeellistä uusi viikko tuokaan tullessaan. Loppuviikosta pääsen vielä vierailulle ihan uuteen paikkaan ja ihan uusiin maisemiin. Jännää!

Fyysinen elokuva, ystävä menneisyydestä

Vaaleista puhuu nyt kaikki. Tai no ainakin nettilehdet sanomalehdistä iltapäivälehtiin ja Facebook. En ole intohimoinen politiikan seuraaja, mutta minua ärsyttää se tapa miten nykyisin lehdet tuovat "asioita" esille. Objektiivisuus on tiessään ja esille nostetaan vaan turhanpäiväisiä mitenkään presidentin asemaan liittyviä juttuja. Puolueellisesti. Itse en kestä edes katsoa vaaliväittelyitä niiden jäyhän ja käsikirjoitetun luonteen vuoksi, eikä niistä kyllä oikein asiaakaan irtoa. Samaa toistellaan ja annetaan toistella.

Mutta tiedän ketä äänestän ja se riittää tältä erää.

Ihan toiseen asiaan sitten. Ajattelin tässä, että siitä on hurjan pitkä aika kun viimeksi ihan itse olen käynyt ihan fyysisesti vuokraamassa ihan käsinkosketeltavissa olevan elokuvan. Tuossa olisi videovuokraamo hyvän kivenheiton päässä, mutta vasta tällä viikolla minulle tuli kaipuu mennä sinne sisälle. En vielä ole päässyt ihan sinne asti, mutta suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Ehkä jopa tapaan ihmisiä elokuvan valintaprosessin aikana ja se olisi jotain uutta ja positiivista. En nyt tietenkään liikoja odottele, mutta jotain vaihtelua voisi kokeilla. Nuorempana olin tehokas leffavuokraamon asiakas niin miksei se onnistuisi vieläkin? Taidanpa jo mennä tänään!

Olen myös alkanut suunnittelemaan maaliskuun matkaa, jota odotan innolla. Kaikenlaista olis, mutta viikko onkin yhtäkkiä kovin lyhyt aika. Kivaa kerkeää varmasti olemaan, ja muu on vain aikatauluista kiinni. Iik, nyt rupes jo vähän jännittämään. Okei, ensin nyt kokeilamaan sosiaalista tapahtumaa videovuokraamoon ja sitten vasta mietitään pitemmälle tulevaisuuteen. Tipun askeleita...

EDIT: Näin noin puolitoista tuntia myöhemmin minulla on leffa ja videovuokraamon clubikortti. Täytyy siis käydä toistekkin.

Musiikillinen hajoutuma

Olen huono musiikissa ja matematiikassa.

Tajusin tässä yksi ilta, että minulla ei ole mitään tiettyä artistia tai bändiä mitä erityisesti fanittaisin tai edes seuraisin. Tästä puheenollen minulla ei ole edes mitään tiettyä musiikkilajia joka olisi lähempänä kuulosydäntä kuin joku toinen musiikkityyli. Tiedän mistä en tykkää, mutten sitäkään osaa mitenkään erityisesti lajitella. Musiikki vaan ei ole sillä tavalla tärkeää minulle, että jakasisin seurata mitä alalla tapahtuu tai mitä joku teki joskus.

Tämän musiikkiongelman totesin kun yritin löytää Spotifyistä jotain uutta kuultavaa. Vaikeaa oli keksiä mitään kun mieleen tuli vaan ärsyttävät nykyhetken rämpytykset (tosin nämäkin tuli mieleen tuskallisen vaikeasti..) Näistä nykyhetken rämpytyksistäkin yksi toki pääsi listalle, mutta muuten valinta meni hyvin pitkälti sen mukaan mitä olin YouTubessa nähnyt/kuullut erilaisten videoiden yhteydessä ja voin sanoa, että kirjo on melko suuri. Häpeilemättä myönnän, että tv-sarjoista ja elokuvista tehdyt "musiikkivideot" vaikuttavat minuun enemmän kuin pelkkä musiikki. Rakastan tarinoita ja videoitten tarinat ovat joskus niin mahtavia, että tykkään ihan siitä musiikistakin sen vuoksi, että mitä mielikuvia se loi minuun videolla. Monimutkaista.

Matematiikkaongelma on ollut omassa tiedossani jo pitkään, ja olen hiukan pelolla miettinyt koska se pomppaa eteeni pelottelemaan kuin huonossa kauhu-tosi-tv:ssä konsanaan. Kauppojen alennusmyynnit ovat vielä menneet ihan kivasti kunhan ei välitä liian täsmällisistä numeroista. Tälle en keksi kuitenkaan mitään ratkaisua kuin, että oppia elämään asian kanssa, mitä olen tietenkin tehnytkin. Hidastava ongelmahan se on, mutta niin on sekin, etten millään meinaa ikinä erottaa oikeata vasemmasta... Ja senkin asian kanssa olen oppinut tulemaan toimeen, niinkuin on saanut oppia koko lähipiirikin :D

Scifiä putkeen

Kylläpä on mennyt nolosti aikaa sitten edellisen blogitekstin. Ai ai. Mutta nyt on aika korjata asiat.

Mitäpä tämä pitkä joululoma on pitänyt sisällään? Täytyy myöntää, että ainakin hyvin scifipohjaista ohjelmakantaa on tullut harrastettua: Star Trek, Firefly ja Star Wars ovat kaikki olleet hyvin läsnä ja mikäpä sen mukavampaa. Näistä kolmesta Star Wars on tietenkin lähimpänä sydäntä ja olen aina ollut enemmän Babylon 5 -tyttö kuin Star Trek -tyttö, mutta on silläkin hyvät hetkensä. Varsinkin se aito ja alkuperäinen Star Trek tarjoaa suurta ja helppoa hupia ja täytyy myöntää, että pidän myös reboot versiosta. DS 9 oli pelottava vastus Babylon vitos- taustaiselle, mutta muutaman jakson sieltä täältä olen katsonut ja yllättäen pitänyt näkemästäni. Firefly oli mahtava jo silloin joskus telkkarista katsottuna eikä se ole menettänyt kimallettaan dvd-versionakaan.

Huomioitavaa on, että jokaisesta sarjasta löytyy ne lempihahmot, jotka tekevät katsomisesta mielenkiintoista. Sanoin sarjoista sillä Star Wars -leffoissa minulla ei yllättäen olekkaan yhtä tiettyä lempihahmoa vaan se taika piilee jossain muussa, jossain suuremmassa. Se taika kyllä häviää niin kutsutuissa ensiosissa, joista nyt tykkään kait mutten mitenkään erityisesti fanita niitä. Siinä on ongelmia kokonaiseen toiseen postaukseen, joten en mene lähemmin asioihin, jotka tökkivät.

Mutta nyt uutta vuotta ja uusia elokuvia ja sarjoja odotellessa. Paljon pitäisi tapahtua tänä vuonna, ja toivotaan että kaikkea hyvää olisi luvassa.