Viikon aivopesun jälkeen

Ensimmäinen viikko uutta työtä takana. Näin sunnuntai-illalla on hyvä pohtia, että mitä oikein tapahtui ja mitä muistan menneeltä viikolta. Olin ensinnäkin aidosti unohtanut, miltä tuntuu kun päähän kaadetaan litrakaupalla uutta tietoa. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin uupuneeksi pelkästä aivotyöstä. Samaan aikaan innostus on kuitenkin vain kasvanut ja mikä pahinta, tiedonjano on vain suurentunut. Tätä menoa pääni on joko räjähtänyt tai aivokapasiteetti noussut pykälän ensi viikon jälkeen. Toivon vilpittömästi tuota edellistä vaihtoehtoa.

Uusia ihmisiä on tullut arkeeni myös vähintään tusinan verran. Samalla kun olen opetellut uutta asiaa, niin olen myös tuskallisesti opetellut uusien ihmisten nimiä. Minulla on surkea nimimuisti, mutta tällä kertaa olen aika tyytyväinen itseeni. Ainakin 10 nimeä muistan näin viikon jälkeen, ja se on minulle tosi hyvä tulos.

Ja tämän kaiken lisäksi tiedon kasvaessa minulle on tullut kauhea hinku kaikkeen uuteen. Nyt haluan älypuhelimen, laajakaistan, television, viihdepaketin ja xboxin kinectillä. Huoh, pitäisi varmaan nyt vaan valita mistä sitä aloittaisi. Tai jos nyt vaikka odottaisi edes siihen ekaan palkkaan ennen kuin alkaa hamstraamaan kaikkea kivaa. Tätä tämä vapaaehtoinen aivopesu teettää...

Luovutin

Kävin tänään luovuttamassa verta. En ollut suunnitellut tekeväni mitään sellaista mutta postimiehen mukana tuoma kutsu/pyyntö sai vihdoin liikkeelle. Facebookkini on kyllä täynnä Punaisen Ristin kehoituksia tulla tai mennä luovuttamaan, mutta jotenkin tämä ihan "oikea" lappu kädessä sytytti. Ehkä, koska feissarissa anotaan koko ajan luovuttajia aktivoitumaan niin se on jotenkin turruttanut. Paperikutsu omalla nimellä varustettuna tuntui jotenkin enemmän henkilökohtaiselta ja tarpeelliselta. Mutta sanotaan nyt vaikka, että ihan ystävänpäivän kunniaksi kävin verta antamassa.

Siinä pedillä maatessani mietin mihin katsoisin ja mitä tekisin sen ajan kun verta otetaan. En halua yleensä sitä omaa kättä tuijotella ja tuntuu tunkeilevalta tuijottaa sitä vieressä makaavaa luovuttajaa. Tuolla on kyllä tosi fiksusti laitettu kauniita valokuvia kattoon roikkumaan ja ihmettelen miksei moista ole esim. hammaslääkäreissä. Omalta paikalta tietenkin puuttui juuri tuo kattotaulu ja edelleen tuntui tyhmälle tuijotella muiden tauluja sivusilmällä sillä paljoa ei siinä maatessa neula kädessä huvita liikkua. Hoitajiakaan ei oikein voinut seurata ettei he vain luulisi, että minulla on joku hätä. Myöskään silmiä ei voinut laittaa kiinni samasta syystä. Ja tuskallisinta oli olla tietoinen kaikesta tästä! Ei siis se piikki kädessä haittaa minua yhtään vaan kaikki tämä turha oheinen. Ehkä minussa on joku vika :D

Kävin myös vuokraamossa ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt hinnasta. Kaksi leffaa kahdella eurolla! Ja siis ihan uusia leffoja! Vuokrasin Captain American sillä haluan valmistautua tulevaan Avengers- leffaan katsomalla jokaisen mahdollisen avengerin elokuvan. En ole mikään fanittaja tässä asiassa, mutta hei, tavoitteita pitää olla. Ja tämä tavoite auttaa vähän leffavuokraamon hyllyjen välissä tuskaillessa. Toisena lainasin lastenhyllystä uuden Smurffileffan. Ihan siis siinä tarkoituksessa, että haluan tietää mitä lapsuuden yhdelle lempisarjalle on nyt tehty. Siis ihan sivistysmielessä.

Tämä sattui silmään, ihan oikeasti!

Ärsytti... Voishan sitä tarkistaa minkälaista tekstiä laittaa lehden nettisivujen etusivulle... Jos ei itse niin edes joku.

klikkaa isommaksi

Matkalaukkukuumettako?

Yksi ostos on osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi. Hyvä ja huokea matkalaukku. Olen nyt viikonpäivät yrittänyt löytää kaikinpuolin miellyttävää matkalaukkua ja vaikeutta lisää se, että kriteerit miellyttävään ovat muuttuneet päivittäin, (joskus jopa minuuteittain). Ensin piti olla kova laukku "klik klik"- systeemillä (en tiedä virallista nimeä systeemille, mutta kaikki varmaan arvaavat tästä, että millainen). Sitten kova laukku vetoketjusysteemillä, välillä kävi pehmeä laukku listan ylimpänä kriteerinä, ja nyt palasin kovaan laukkuun. 2-pyöräisen haluaisin, mutta on yllättävän vaikea löytää kovaa matkalaukkua "vain" kahdella pyörällä. Lisäksi laukun kokokin on vaihdellut. Ensin halusin supersuuren, mutta sitten rupesin miettimään laukkujen painoja ja nyt haluaisin pelkän suuren. Siis sellaisen normaalin ison kovan kaksipyöräisen "ei-missään nimessä-mustan" vetoketjullisen matkalaukun. Ja eikun sitten neljättä kertaa kaupoille. Ehkä tämä flunssa ja heikohko olotila sumentaa lopullisia kriteerejä niin, että saisin vihdoin ja viimein ostettua jotain.

Voisin ostaa samalla inkivääriä ja kokeilla vanhaa vanhaa flunssankarkoituskeinoa hunajan kanssa. Ah, mitä kaikkea ihmeellistä uusi viikko tuokaan tullessaan. Loppuviikosta pääsen vielä vierailulle ihan uuteen paikkaan ja ihan uusiin maisemiin. Jännää!