Maaliskuu meni niin, että korvissa vain suhisi. Leffavuokrailut on nyt jääneet tekemättä, sillä iltaisin on ollut muutakin tekemistä kuin telkun töllääminen. ...Tai ei nyt oikeastaan, onhan sitä tullut töllättyä kyllästymiseen asti 90-luvun sitcom-sarjojen uusintoja. Alkuun Ammu vaan!, Newsradio ja Nanny olivat nostalgian nälkään ihan parasta lääkettä, mutta nyt uusvanhan viehätys on jo vähentynyt. Sarjat ovat vanhenneet ja jotkin asiat, jotka olivat silloin hauskoja eivät enää naurata samalla tavalla. Nyt ehkä kaikista eniten naurattaa se, että se on joskus naurattanut. Noh, viihdettä sekin.
Nyt on mielessä uuden telkkarin viritys. Tai normikanavathan siinä jo ovat, mutta vielä pitäisi kaapelikortti ja töllö saada ymmärtämään toisiaan. Tänään pitäisi käydä kylillä kysymässä välikappaletta, ja sen jälkeen voiskin suunnitella uusien kanavapakettien tilaamista.
Äkkiä tuo uusi telkku istui paikallensa ja otti tilan haltuun. Vanha laatikkotelkkari odottaa komerossa ottajaansa, joka tulee vissiinkin ensi viikolla hakemaan omansa, sillä meikäläisen aikataulu tällä viikolla on vähän haastava sosiaalisen elämän kannalta iltavuoron takia.
Töissäkin alkaa jo ehkä sujumaan. En lupaa mitään, mutta vähän paremmin jo tuntuu menevän. Eilen sain somevalmennuksen ja tänään päivystän chatin ääressä ja luen palstaa. Kivaa uutta juttua tulee ja pikkasen taas jännittää. Mutta siis hyvällä tavalla vaan!
Niin ja tulihan maaliskuussa käytyä kaukomaillakin! Olin viikon New Yorkissa kokemassa kevättä, kun ei täällä paikallisesti sellaista ole vielä tänä vuonna päässyt kokemaan. Oli kyllä mahtireissu ja voin suositella nyt myös Washington DC:ssä käyntiä kaikille sinnepäin lähteville. Se oli kaunis kaupunki ja tuli nähtyä kaikki tärkeimmät maamerkitkin siinä samalla ihastellessa.
