Uusi työ

Töiden aloittaminen aivan uudessa paikassa yllättää joka kerta. Osasin odottaa raskasta aivourakkaa mutten muistanut kuinka voimille ihan fyysisesti uusi päiväjärjestys ottaa. Ja minulla on sentään siisti toimistotyö! Enkä vielä edes osaa tehdä mitään! Tietokoneen avaamisessakin tarvitsin apua...

Tuleepa kaiken uuden ohella opeteltua käyttämään Windows 8 -käyttöjärjestelmää. Ja kivaahan kaiken uuden opettelu on. Alku vaan on aina niin uuvuttavaa kun asiaa ja ihmisiä tulee joka tuutista ja itse yrittää edes muistaa missä se oma työpiste olikaan. Noh, onneksi se on siinä taukohuoneen vieressä...

Dieetti on alkuviikosta mennyt vähän plörinäksi. Ei nyt silleen, että olisin ratkennut syömään herkkuja (paitsi muutamaa mun uutta suosikkia: suklaista riisikakkukeksiä), mutta eipä mitään edistystäkään ole tapahtunut. Toivottavasti ensi viikolla jo jaksaa jatkaa näitä liikunnallisia aktiviteetteja. Tällä viikolla en ole vielä saanut edes roskia vietyä ulos... Kotiin tullessa kun on niin väsy, että sitä vain rojahtaa ja jää vahingossa sitten siihen koko illaksi.

Ja se pirun kevät tänne nyt! Kurkku tuli nyt kipeeksi kun olen liian avokaulaisena mennyt tuolla viimassa. Ei nyt mitään flunssaa todellakaan!

Let's zumbaa!

Näin se uusi viikko alkoi. Tällä viikolla tarkoituksena olisi nostaa liikunnan määrää ja kävinkin tänään Zumba -tunnilla salilla. Oli kyllä kivaa ja ohjaaja oli mahtava. Pitää nähtävästi vaan pikkusen enemmän syödä ennen tuommoisia raskaita tunteja, sillä viimeisen kappaleen aikana alkoi jo heikottamaan huonolla tavalla. No, hauskaa se silti oli ja huomenna olisi taas vuorossa soutuspinning.

Tänään aamulla kävi sähkömies korjaamassa vessan jo pari vuotta rikki olleen lattialämmityksen. Tämä mun kämppähän myytiin ja uusi omistaja on nähtävästi vaatinut, että asunnossa on kaikki ne mitä myynti-ilmoituksessa on luvattu. Uuden omistajan myötä myös vuokrasopimus loppuu ja siksi minun onkin löydettävä uusi asunto. Muuttokuume onkin jo korkea, mutta sellaista kriteerit täyttävää kämppää ei näytä tulevan millään vastaan. Onneksi tässä on vielä aikaa elokuuhun asti, että vielä voi olla valikoiva.

Loppu häämöttää

Viikonloppu alkoi ihan mukavissa merkeissä. Kävin puntarilla aamulla ja katsoin että pari kiloa olisi tässä viiden päivän aikana lähteny. Eli ihan jees. Toki haluaisin vielä muutaman kilon vielä alas kesäksi, mutta tämmönen pelkkä keittodieetti on kyllä nyt tämän päivän jälkeen ohi.

Ensi viikolla olisi tarkoitus taas nostaa huimasti liikunnan määrä ja samalla siirtyä "tavallisempaan" vähähiilari -ruokaan. Tekis hirveesti mieli kanaa ja silakkaa. Ehkei tosin yhtäaikaa sentään...

The Lorax

Katsoin tänään The Lorax -nimisen elokuvan. Ihan vain siksi, että Netflix on sitä minulle uskollisesti ja pitkään suositellut. Vaikken itse olekkaan enää leffan kohderyhmää, eikä itseasiassa kukaan lähipiirissäni kuulu lastenelokuvien perinteiseen katsomoon, niin minusta on hauska silloin tällöin katsoa jotain ihan muuta ja jotain potentiaalisesti kivaa. Ehkä tämä on osasyy siihen miksi Netflix minulle tälläisiä suosittelee.

Lorax ei ollut ollenkaan paha lasten ympäristötietoisuus elokuvaksi. Puut hakattiin kaikki pois ja ihmiset asuivat tyytyväisenä muovimaailmassa eivätkä enää tienneet mistään muusta. Sitten yksi poika halusi tehdä tyttöön vaikutuksen ja alkoi etsimään ihan oikeaa puuta. Suosittelen jos haluaa katsella jotain värikästä ja kevyttä. Ja tietenkin siinä oli se ideansiemenkin.

Perjantaina ei hölläillä

Näin sitä päästiin perjantaihin. Viikko on näin jälkikäteen mietittynä mennyt nopeaan, mutta dieettiä on vielä huominen jäljellä. Yhä suurempi kyllästys keittoihin on tullu eikä oikeestaan tee mieli edes. Mutta yksi päivä enää!

Suuria uutisia on viihteen maailmasta kuulunut. Fisher, Hamil ja Ford ovat tulossa (aika todennäköisesti) takaisin Star Warsiin. Yllätys juu, mutta en oikein vielä tiedä hyvä vai huono. Jotenkin olisin toivonut uuden Star Wars -elokuvasarjan alkaneen ihan puhtaalta pöydältä ja uusin mahdollisuuksin. Galaxissa on tilaa eikä aikajanakaan ole mitenkään esteenä. Toisaalta, jos Disney osaa hoitaa homman hyvin, niin tiedossa voi olla fanien maailmaa kunnioittava teos. Sen näkee parin vuoden päästä sitten.

Huomasin myös IMDb -sivustolla surffailessani, että taas uusi vanhoihin satuihin perustuva elokuva on tulossa. Mistä näitä nyt sataa? Varsinkaan kun nämä ei nyt mitenkään laatuleffoilta vaikuta. Vähän tuntuu, että halvalla halutaan tehdä kaikille jotain. Tulos vaan usein on se ettei ketään kiinnosta..

Vettä ilman sitä leipää

vettä

Vettä on tullut juotua ja ehkä se vähän alkaa jo tylsistyttää. Täytyy tänään käydä vihdoin siellä kaupassa ostamassa jotain kuplikkaampaa juotavaa, sillä kyllästyminen koko ruokavalioon on hiipimässä mieleen.

Kävin eilen ostamassa myös tomaattikeittoa kanakeiton sijaan. Yhden pussin vain, mutta pakko kokeilla jotain muuta makuvaihtoehtoa. Eilen jäi puuro kokonaan välistä enkä välipalakiisseliäkään ole vielä tällä viikolla maistanu. Ehkä senkin aika nyt koittaa kun täytyy keksiä vähän vaihtelua. Iltaisin jo suunnittelen ensi viikon ruokalistaa...

Eilen oli tosiaan vähän heikko olo aamulla mutta tänään oli paljon parempi. Puntarille en ole uskaltanut mennä, sillä se pelottaa jotenkin eniten. Jonkin näköistä mielen heikkoutta on ilmassa muutenkin, sillä menin klikkaamaan Iltalehden Matti Nykänen -uutista. En olisi ikinä sellaista tehnyt sielun ja ruumiin täysissä voimissa! Ja en laita linkkiä lukemaani juttuun! En sentään vielä niin heikko ole...

Suklaasta

Suklaa on mielestäni parasta herkkua ikinä. Kaikki mikä on kuorutettu suklaalla on vähintään syötävää. Näin se vain on.

Noista Easy Dietin suklaanmakuisista jauheista pitäis saada aikaiseksi kolme eri tapaa nauttia. Tuotoksen määrittää aika jääkaapissa. Heti ravisteltuna sen pitäisi olla pirtelöä (ei muuten näytä siltä, eikä tee kyllä mieli maistaakaan sitä tuossa tilassa), kahden tunnin jääkaapissa olon jälkeen purkissa pitäisi olla moussea ja neljän tunnin jälkeen vanukasta. Eilen tein siis vanukasta ja tänään moussea. Molemmat olivat aivan samanlaisia. Ei eroa. Vai muuttuuko se vartin yliajan jälkeen heti vanukkaaksi? No mutta siis ihan syömäkelpoista (vaikkei edelleenkään yhtään suklaista) tuo on. Yksi niistä paremmista tämän viikon ruuista. Mansikkaan en ole koskenut sitten maanantain painajaismaisen kokemuksen jälkeen.

Mutta sitten se tärkein: kokeilin tänään omia tavoitehousuja ja napit meni kiinni! Jee! Kireethän nää housut edelleen on, mutta niissä voi taas elää, ihanaa. Lähdenkin tästä fiilistelemään taas tuonne kaupungin humuun (hih)!

Jauhoja suussa, vai onko?

Eilinen juustokeitto oli parempaa kuin tämän päivän kanakeitto. En pidä klimpeistä ruuassa ja tässä kanakeitossa oli semmosia kanahiutaleita (toivottavasti olivat edes kanaa..). Joo ei kiitos mulle. Joko on sitten ihan puhdasta keittoa tai sitten syödään soppaa missä on kunnon ruokapaloja. Ei mitään välimuotoa. Jogurtissakaan ei saa olla klönttejä vaan syödään joko pelkkää jogurttia tai sitten marjoja.

Tämä mainos ei muuten puhuttele minua ollenkaan.

Suklaavanukas. Arska liittyi ateriakokonaisuuteen ;)

Suklaavanukas oli muuten tosi täyttävää. Melkein en edes jaksanut syödä loppuun. Ei se miltään suklaalta kyllä maistunu, mutta ei se nyt pahaakaan ollut (toisin kuin eilinen mansikkasmoothie). Rasian reunoille oli tosin jäänyt sitä jauhoa jauhona, mutta muuten oli ihan vanukasta.

Kävin tänään salilla pyörähtämässä ja illemma vielä reippailemassa ulkona. Samalla katselin kerrostaloja vähän eri silmällä kun suunnittelen tässä myös muuttoa. Ennen kesää olisi kiva joku uusi kämppä saada. Ennen elokuun loppua olisi pakko saada, sillä tämän hetken asunnon vuokrasopimus päättyy elokuun viimeinen päivä.

2. päivä ihmedieetillä

Tiistai alkoi sillä, että skippasin suosiolla aamupuuron pois...
Ajattelin, että puuro vois mennä sitten paremmin alas päivällä tai illalla kun on muutenkin tottunut syömään lämmintä ruokaa. Sen sijaan sain itselleni hyvänmakuisen aamupalan ihan omasta teestä ja dieettisarjaan kuuluvan ateriankorvauspatukasta (en oikein tiedä sitä virallista nimeä, enkä jaksa ottaa selvää...) Mutta löysin syömästäni patukasta kuvan internetin ihmeellisestä maailmasta. Juollainen cappuccino-kaakao! Ja oli hyvää! Täytyy ehkä käydä tulevaisuudessa uudestaan vielä luontaistuotekaupasta hakemassa muutama säästöön pahan päivän varalle. Ostin silloin alunperin kaksi erimakuista patukkaa myyjän suosituksesta, ja hyvä oli suositus. Kiitos!

Samalla kokkailin, sanan löysimmässä mahdollisessa merkityksessä. Eli otin "päivällisen" pussista ja ravistelin jauhon veteen eväsrasiassa (sain kannen kivasti päälle) ja laitoin jääkaappiin. Neljässä tunnissa pitäisi tulla suklaavanukasta. Saas nähdä! Ainakin pussissa oleva kuva näytti herkulliselta, eikä suklaan kanssa voi minusta kovin helposti epäonnistua.  Toivottavasti nyt vaan ei tuu niitä jauhoklimppejä. Ravistelin rasiaa kyllä mielestäni hyvin.

Eilen illalla olin tosi väsyny. En tiedä oliko se normaalia maanantaiväsyä, mutta simahdin kesken Young Indiana Jones- jakson. Ei siinä mitään, sarja on valitettavasti vähän hidastempoinen omaan makuun, mutta yleensä en nuku ennen keskiyötä. Nyt kuitenkin uni tuli ja vei mukanaan. Enkä muuten edes muista niitä unia, vaikka ne ovat usein hyvin viihdyttäviä.

Huomenna kun olen puolessa välissä tätä hienoa dieettiä ajattelin vähän punnita itseäni. Eli joko motivoidun lisää tai vajoan pieneen itsesääliin. Toivottavasti kuitenkin edes jotain muutosta näkyisi painossa vaikka vain kolme päivää olisi mennyt.

Tänään ajattelin mennä salille tekeen jotain kevyttä liikuntaa. Eilisen liikunta oli tosiaan keskustassa vaeltelu ja yhden humalaisen/moniongelmaisen herättely ostoskeskuksen lattialta. Onneksi paikalle tuli toinenkin huolestunut, liikkeen myyjä ja lopulta vartija, ambulanssa ja poliisi. Tilanne ei kuitenkaan omalta osaltani ollut ollenkaan dramaattinen vaan koostui pelkästään ihmettelystä kun en edes ymmärtänyt mitä mies siellä maassa puhui.

Ekan päivän ilta

Ok, nyt on ekan päivän ilta.

 Nälkä.

Vettä oon juonu tänään enemmän kuin normaalisti ja olenkin yrittänyt ihan tietoisesti juoda sitä. Tästä johtuen vessassa täytyy rampata paljon normaalia enemmän.

Juustokeitto oli ihan ok lounas, mitä nyt siitä tuntui puuttuvan jotain.. hmm... sisältöä. Mutta kait se on tarkoituskin. Kerkesin tuossa jo vähän säätämäänkin näitten pussien kanssa. Ensin välistä unohtui kiisselivälipala koska aika unohtui kaupungilla ja kun yritin sitten "päivälliseksi" tarkoitettua smoothieta juoda, niin se oli jäi tosi kökkäräiseksi. Suussa maistui vain jauho. Otin pillin avuksi ja sainkin vähän juotua tuota päivällistä (hahaa), mutta loppu meni taas valitettavasti viemäriin. Nälkä kuitenkin jäi ja yritin kompensoida menetettyä ateriaa puolikkaalla proteiinipatukalla.

Oli hyvä päästä vähän kaupungille istuskelemaan ettei mielessä pyöriny vaan ruoka-aikataulut (vaikkakin välipalan unohdus toi lopulta pikkusen huteran olon). Kahvilassa tee oli hyvää ja seura sitäkin parempaa. Ja nyt illaksi jäi sitten periaatteessa tuo kiisseli. Ajattelin odotella sitä viimeistä hetkeä ja tehdä/nauttia sen sitten.

Täytyy vain keksiä jokin keino, miten saan tuon jauhon sekoitettua veteen ilman klimppejä... Olkoot se huomisen kulinaarinen tavoite!

Ja näin se viikko alkaa

Tämä viikko on vähän erilainen. Se on erilainen, koska ajattelin laittaa itseni pieneen piinaan.

Aloitan tänään Easy Diet -kuurin ja ajattelin kirjata tänne kokemuksia. Idea tähän tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta kaupunkilehden sivuilta. Olen aina aikaisemmin pitänyt tälläsiä "muotidieettejä" humpuukina, mutta jotenkin lehdessä oleva juttu tuntui niin vilpittömältä, että ajattelin kokeilla. Jos ei muuta, niin voin sitten ainakin sanoa oman mielipiteensä ihan kokemuspohjalta. Ja näin ennen kuin työt alkaa, niin saa tehdä vähän ihmiskokeiluja omilla elämäntavoilla, eikös juu?

Kävin siis viime viikolla hakemassa luontaistuotekaupasta 6 päivän aloituspakkauksen (six days easy start) ja tämä viikko on se testi. Täytyy sanoa, että hinta tälle paketille ja näille pussiruuille oli ruhtinaalinen ja se jo itsessään antaa ainakin minulle sellaista "pareekin onnistua" -henkeä ja motivaatiota. Jos tähän menee kahden viikon ruokarahat, niin piru vie, sitten syödään vain ja ainoastaan näitä pusseja!

Kaikista eniten minua kauhistutti ajatus aamupuurosta. En ole mikään aamusyöjä muutenkaan ja puuro ei ole ikinä kuulunut omaan aamuuni. Lisäksi olen hvyin vaativainen maun suhteen (voisi sanoa, että jopa vähän kranttu..) Tällä hetkellä puurohetki on onneksi ohi, ja täytyy sanoa, että kaikki pelot kävivät toteen. Omena-kanelipuuro oli hirvitävän makuista ja klönttistä. Pakotin itseni kuitenkin muutaman lusikallisen ottamaan, mutta valitettavasti suurin osa joutui tänään viemäriin. Kuinkahan käy huomenna vadelma-vaniljapuuron kanssa? Nimi on ainakin houkuttelevampi.

Omena-kanelipuuroyök

Tänään on edessä vielä kolme pussia. Juustokeittoa, omena-kanelikiisseliä ja mansikkasmoothie. Toivottavasti tuo kiisseli on parempaa kuin puuro...

Tässä siis ensimmäinen postaus dieettiviikosta. Lisää tulossa!

Pihkura! Pahkura! Pöhkyrä!

Haluaisin nähdä Aku Ankan mainoksen. Siis sen lehden. Mutta nyt kun todella haluaisin nähdä sen ja vähän tutkia ja ihmetellä, niin tietenkään se ei nyt pulpahda mistään esille. Joutua nyt kaivelemaan ja etsimään mainosta, höh.

Mutta jotain hyvää tämä kertoo kyseisen lehden mainoskampanjoista. Aku Ankka -lehden mainokset ovat aina yleensä olleet loistavia ja todella hyvin akkarin luonteeseen sopivia. Mikä mahtavinta, niin tämä lehti ei halua eikä pelkää profiloitua kaikkien meidän lehdeksi. Oikeesti! Mahtavaa!

Vaikka jotkut (huumorintajuttomat sanoisin varovaisesti) saattavat kummastella aikuisen ihmisen Aku Ankka -innostusta, niin omasta mielestäni se on vain merkki siitä ettei ole kasvanut tylsäksi aikuiseksi.

Toisin on Suomen Kuvalehden kanssa. Lehti olisi sinänsä mielenkiintoinen lehti tasokkaine artikkeleineen, mutta sen tyyli vaatii olemaan vakava aikuinen ja nähtävästi paljon vanhempi kuin minä nyt. Sääli, sillä tasokasta suomenkielistä journalismia mielenkiintoisista aiheista saa nykyään etsiä kissojen ja koirien kera.

Oscarit tuli ja meni

Oscareiden jälkeen jäi vähän semmonen hälläväliä -olo, sillä palkittavat elokuvat ja tekijät olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta itselleni täysin tuntemattomia. Eikä minua oikeastaan huvita sen enempää niitä nytkään nähdä (paitsi ne pari poikkeusta). Mitä tämä kertoo elokuvamaustani ja -tietämyksestäni?

Ainakin mieleen tulee se, että ne leffat mistä pidän tai olen pitänyt harvemmin palkitaan mitenkään suuresti ja ne tuppaavat muutenkin jäädä marginaaliin. En nyt siis tarkoita, että tuijotan jotain ylevää  tai vähäarvostettua taide-elokuvaa tms vaan mukavatempoista toimintaa huumorilla ja pikkusen kivaa tajunnanräjäytystä siihen sivuun.

Nyt voitti sellainen elokuva joka kertoo elokuvan tekemisestä. Viime vuonna kuulemma myös voitti samanmoinen. Njääh. Olen siis jotenkin jäänyt jostain kelkasta ja jossain on jokin mäki jonne mulle nähtävästi ei ole mitään asiaa.

Toisekseen en paljoakaan tunnista ketään näyttelijöitä. Noita Hollywood tyyppejä punaisella matolla ehkä nyt jokusen, mutta jos pitäis oikeesti jostain kadulta joku napata niin ei todellakaan onnistuisi. En tiedä nimiä enkä ulkonäköjä. Minulle on aina ollut tärkeämpää hyvä roolihahmo kuin sitä näyttelevä ihminen. Toki voin muutaman nimen pyydettäessä pudottaa jos kysytään keiden töihin luotan jonkin verran enemmän kuin toisten, mutta mitään kiveen hakattua ei ole.

Mutta jotain jäi Oscareiden punainenmatto -osuudesta mieleen: Nelosen studioporukka oli mahtava! Tykkäsin just tuommoisesta rennosta mutta tietäväisestä näkökulmasta ja pieni piikittely upposi minuun täysin. Ja sitten muuten nukahdin kun matto loppui ja gaala olis alkanu...

Tässä pieni pätkä Nelosen Oscar valvojaisista

Käytöstavoista noinniinkuin yleensä vain

Hei!

Olen mielestäni kohtelias ja minulla on mielestäni ihan hyvät tavat sosiaalisessa elämässä. Osaan pyytää kauniisti tarjoilijalta ja kiittää kassaa. Myös small talk epäsuomalaiseen tapaan onnistuu yleensä ihan hyvin. Ne kaikki kun tulee ihan selkärangasta ilman sen kummempia miettimättä. 

Sen takia minua kummastuttaa suuresti ihmisten töykeys niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät vain työtään.Tai oikeastaan se töykeys ja jurous kaikkia muita lajitovereita kohtaan. Kuinka voi olla muka niin vaikeaa sanoa kiitos? Ehkä se on yhtä vaikeaa kuin autolla suuntavilkun näyttäminen silloin kun suunnittelee kääntyvänsä. Ehkä on olemassa ihmistyyppi joka ei vain osaa ajatella muuta kuin itseään.

Iltalehden "uutinen" suomalaisten tavoista

Kiitos ja hyvää sunnuntaita kaikille! 

Minä tulin takaisiiiin!

Täällä taas!

Koitetaanpa taas nostaa eloon tämä blogi. Syksystä nyt on jo aikaa ja talvikin alkaa olla häviöllä. Onneksi!

Mutta ei enää säästä eikä ilmoista mitään. Se on lupaus!