Muistatko kun sosiaalistuttiin mediassa?

Tänään töissä tuli mieleen, että mitä meillä oli ennen Facebookkia. Kuinka sitä tietoa silloin jaettiin? Tiedän, että kysymys on aika korni ja oman ikäryhmäni kannalta melko lyhytmuistinen... mutta oikeesti, kylläpä tuntuu vaikealta maailma ilman sosiaalisen median tukiverkkoa ja sen suomia mahdollisuuksia.

Maailma on muuttunut niin nopeasti. Tuntuu, että vasta ihan hetki sitten paras (ja ainoa) kommunikaation muoto oli käsinkirjoitetut kirjeet ja ilmoituslaput keittiön pöydällä. "Olen ulkona" -lappu vanhemmille sisälsi kaiken tarvittavan informaation kaikille osapuolille usein moniksi tunneiksi . Kavereiden ja puolituntemattomien kirjekavereiden kanssa vaihdeltiin kirjeitä ja keksittiin kaikkea kivaa yllätystä kuorien sisälle. Minulla oli ilmoitus Heppahullu-lehdessä ja muistaakseni Lemmikki-lehdessä kirjekaveruudesta ja  niiden määrillä myös hieman kilpailtiin. Samaa vastaisi tänä päivänä se, että Facebookista tai vaikka jostain keskustelupalstalta bongaisi jonkun tyypin ja alkaisi kirjoittelemaan tämän kanssa. Nykyään sitä voisi pitää vähän epäilyttävänä touhuna, varsinkin jos lapset ja nuoret tekevät niin. Miksi maailma on muuttunut pahemmaksi samalla kun se digitalisoitui?

Sosiaalinen media tuntuu olevan ratkaisu moniin maailman ongelmiin, mistä ei ennen tiedetty mitään. Ei ennen ollut mitenkään tärkeää ilmoitella koko maailmalle mietteitään tai jakaa kuviaan. Hyvä kun edes onnistui ne filmikameran kuvat kehittämään ja se oli vielä bonusta jos sai ne omaan albumiin talteen. Ja omat mietteet kirjoitettiin vaihtelevalla käsialalla päiväkirjaan, joka pidettiin sitten visusti muiden silmiltä piilossa. Ei huudeltu tällä tavalla blogeissa ja mainostettu sitten omaa blogia feissarissa ;)

Mielenkiintoinen blogi löytyy myös täältä: (kiitos Niinalle linkkivinkistä)