Ensimmäinen viikko uutta työtä takana. Näin sunnuntai-illalla on hyvä pohtia, että mitä oikein tapahtui ja mitä muistan menneeltä viikolta. Olin ensinnäkin aidosti unohtanut, miltä tuntuu kun päähän kaadetaan litrakaupalla uutta tietoa. En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin uupuneeksi pelkästä aivotyöstä. Samaan aikaan innostus on kuitenkin vain kasvanut ja mikä pahinta, tiedonjano on vain suurentunut. Tätä menoa pääni on joko räjähtänyt tai aivokapasiteetti noussut pykälän ensi viikon jälkeen. Toivon vilpittömästi tuota edellistä vaihtoehtoa.
Uusia ihmisiä on tullut arkeeni myös vähintään tusinan verran. Samalla kun olen opetellut uutta asiaa, niin olen myös tuskallisesti opetellut uusien ihmisten nimiä. Minulla on surkea nimimuisti, mutta tällä kertaa olen aika tyytyväinen itseeni. Ainakin 10 nimeä muistan näin viikon jälkeen, ja se on minulle tosi hyvä tulos.
Ja tämän kaiken lisäksi tiedon kasvaessa minulle on tullut kauhea hinku kaikkeen uuteen. Nyt haluan älypuhelimen, laajakaistan, television, viihdepaketin ja xboxin kinectillä. Huoh, pitäisi varmaan nyt vaan valita mistä sitä aloittaisi. Tai jos nyt vaikka odottaisi edes siihen ekaan palkkaan ennen kuin alkaa hamstraamaan kaikkea kivaa. Tätä tämä vapaaehtoinen aivopesu teettää...
Moi, luen tätä sun blogia satunnaisesti ja viiveellä taas...
VastaaPoistaMutta toi on niin totta, mitä kirjoitat uuden työn aloittamisesta. En mäkään muistanut, että se on niin rankkaa!!
Kivaa kevättä!